Jotta voi kokea elävänsä yltäkylläisyydessä, täytyy sallia itsensä vastaanottaa hyvää.

Vapaapäivä tuntuu paremmalta, kun on ensin tehnyt asioita. Muuten laiskotteluun kyllästyy ja se alkaa masentamaan. Juuri nyt vapaapäivä tuntuu hyvältä, kun viikon aikana on tullut tehtyä niin monta valmennusta.

On aikaa miettiä, mihin olen päätynyt. Uskaltaisinko sanoa, että elän unelmaani?

Mä olen vuosikausia unelmoinut Vitamixista ja nyt mulla on sellainen. Mulla on värilliset älyvalot, king size untuvapeitto, tuplaleveä huippusänky, perkaalipuuvillaiset lakanat ja Lexingtonin super pehmeät kylpypyyhkeet. Mun asunnosta on järvimaisemat ja lasitettu parveke.

Onko mun elämä sitten parempaa?

Vitamix on mun keittiöön liian iso ja itse asiassa todella epäkäytännöllinen. Oura ei ole huomannut mitään eroa mun uneni laadussa verrattuna vanhaan sänkyyn ja peittoon. Vaikkakin, illalla tuntuu ihanalta upota sänkyyn ja nukahdan helpommin kuin ennen.

Uusilla älyvaloilla on hauska leikkiä. Ehkä vielä tulee tilaisuus, jolloin on tärkeää saada asuntoon "savannin auringonlasku", mutta kyllä mä edelleen nautin enemmän suolalamppujen ja kynttilöiden tunnelmallisesta hämystä. Kivaa uusissa valoissa on, että illalla samat valot ovat himmeät ja lämpimät, mutta aamulla kirkkaat ja päivänvaloa muistuttavat. Saunan tunnelmavalosta tykkään. Ja iso plussa on, että kaikki yksittäiset lamput saa päälle ja pois yhtä nappia painamalla. Elämä on hitusen helpompaa ja yksinkertaisempaa.

Lexingtonin pyyhkeet on kyl täydelliset. Niin isot, että mäkin mahdun kääriytymään alle ja pehmeät, kuin jääkarhun turkkiin itsensä kuivaisi. Voin suositella kyllä jokaiselle panostamaan parempiin pyyhkeisiin. Samalla spontaanit uintireissut keskellä yötä ja kuivaaminen omaan t-paitaan on edelleen yhtä taianomaisia kuin ennenkin.

Järvinäkymät ja kaunis koti on kyl huippu. On ihana herätä ja katsella kuinka valo elää järven pinnassa. Se rauhoittaa ja pysähdyttää. Ei tee mieli katsoa telkkaria eikä tee mieli lähteä mihinkään. Miksi lähtisin kaupungille, kun kotona on niin kaunista? Miksi lähtisin tuonne kylmään kävelemään ja kuuntelemaan järven jäätymisen ääniä, kun sitä voi katsella sisältäkin?

Jännä oli huomata, kuinka onnelliseksi tulin, kun ystäväni Anni oli pari yötä täällä ja nautti olostaan. Eli oman onnen jakaminen tekee tuplasti onnellisemmaksi kuin, että itsekkäästi yrittäisi omia sen itselleen. Jollain tavalla Annin onni tuotti mulle enemmän onnea kuin omat kokemukseni.

Me luomme oman todellisuutemme. Kun elää ilosta käsin ja keskittyy pitämään oman tunnetilansa mahdollisimman hyvänä, alkaa myös ympäröivä todellisuus näyttää samalta. Ensin alkaa huomaamaan vanhassa ja tutussa ympäristössä uusia, paremmalta tuntuvia näkökulmia. Sen jälkeen asiat alkavat muuttua ja uudenlaisia tilanteita sekä kokemuksia tulee vastaan.

Mä olen luonut itselleni täydellisen kodin, mutta tärkeämpää on, millaisia kokemuksia mä kotiini luon, ja kenen kanssa kokemukset jaan. Materiasta saa ja pitää nauttia, mutta se ei ole itseisarvo. Nautinto on aineetonta ja sitä tuo yhtä paljon - ellei jopa enemmän - t-paidalla kuivatut uintireissut, kynttilänvalossa käydyt keskustelut tai aamukahvin lomassa kirjoitetut pohdiskelut (kuten tämä).

Jotta voi kokea elävänsä yltäkylläisyydessä, täytyy sallia itsensä vastaanottaa hyvää. Ei pelkkää materiaa.